Tanskalaisvegaaneilla puutetta D-vitamiinista ja usealla lisäkilpirauhashormoni koholla

Tanskassa tutkittiin 78 vegaanin ja 77 sekaruokaa syövän verrokin luuston aineenvaihdunnan merkkiaineita ja luustoon vaikuttavien kalsiumin sekä D-vitamiinin saantia ja pitoisuutta veressä.

Kalsiumin keskimääräinen saanti ylitti suositukset kummassakin ryhmässä, ollen 880 mg vegaaneilla ja 1000 mg päivässä sekasyöjillä, kalsiumlisät mukaan lukien. Sen sijaan keskimääräinen D-vitamiinin saanti jäi vajaaksi kaikilla. Se oli kummassakin ryhmässä vain 5 µg päivässä, vaikka tässä määrässä oli mukana myös D-vitamiinilisät. Vegaaneista 59 % käytti D-vitamiinilisää ja D-vitamiinin mediaanimäärä lisissä oli 14 µg.

Kun sekasyöjistä 86 %:lla veren 25(OH)-D-pitoisuus oli riittävällä tasolla (vähintään 50 nmol/l), vegaaneilla näin oli vain 60 %:lla – näin siitä huolimatta, että D-vitamiinin saannissa ei ollut eroa. Tutkimuksessa suurin osa vegaaneista oli syönyt vitamiinilisänsä D2-muotoisena. Kuitenkin, kun tutkittavista analysoitiin mukaan vain he, joiden D-vitamiinin saanti ylitti 10 µg, kummassakin ryhmässä puutetta osoittavia veren D-vitamiininpitoisuuksia esiintyi yhtä paljon.

Edelleen vegaaneista 17 %:lla PTH-pitoisuus oli suurentunut, kun vastaava luku sekasyöjillä oli vain 6 %. PTH on lisäkilpirauhashormoni, joka säätelee kalsiumtasapainoa lisäämällä kalsiumin imeytymistä ruoasta, vähentämällä sen eritystä virtsaan ja vapauttamalla kalsiumia luustosta. PTH-pitoisuus kohoaa sekä kalsiumin että D-vitamiinin puutteessa ja tämä on huono asia luustolle.

Mutta voiko tanskalaisista sekasyöjistä todella 86 % saavuttaa D-vitamiinin tavoitetason vain 5 µg:n saannilla? Tutkijat arvelevat, että tutkimuksessa käytetty tanskalainen ruokien koostumustietopankki on mahdollisesti aliarvioinut D-vitamiinin määrää eläinperäisissä elintarvikkeissa. Kun vegaanien D-vitamiinin saanti ruoasta oli tutkimuksessa pyöreät nolla, aliarviointia on ehkä tapahtunut myös vegaanien laskennallisessa saannissa. Todennäköisesti myös tanskalaiset vegaanit käyttävät jonkun verran D-vitaminoituja elintarvikkeita, mutta tämä ei vain ole näkynyt laskelmissa. Auringonvalon vaikutus oli otettu tutkimuksessa huomioon mittaamalla D-vitamiinipitoisuudet loka - joulukuussa.

Tutkimuksessa mitattiin myös neljää muuta luun aineenvaihdunnan merkkiainetta, joista PINP ja BAP -pitoisuudet olivat vegaaneilla sekasyöjiä suurempia, kun taas CTX:n ja osteokalsiinin pitoisuudessa ei ollut eroja. Osteokalsiini, PINP ja BAP (tai BALP) ovat luun muodostumisesta kertovia merkkinaineita ja CTX hajoamisesta kertova merkkiaine.

Tutkimus julkaistiin European Journal of Clinical Nutrition –lehdessä 2018. Olen käyttänyt tässä uutisessa lähteenä myös Christel Lamberg-Allardtin ja Heikki Krögerin kirjoitusta Ravitsemus ja luusto kirjassa Aro A ym. (toim). Ravitsemustiede. Duodecim 2012.