Lapset ja vegaaniruoka

26.3.2017 (viimeksi päivitetty 31.3.2017)


Vegaanivanhemmilta saatetaan joskus kysyä, onko heillä oikeus tehdä tällainen valinta lapsen puolesta – kasvattaa lapsi vegaaniruoalla. Yhtä hyvin sekasyöjävanhemmilta voitaisiin kysyä, onko heillä oikeus valita lapsen puolesta lihansyönti. Myös sekaruokavalio on valinta, vaikkei sitä helposti sellaiseksi mielletä, koska enemmistö syö lihaa. Vastuu lapsen ravitsemuksesta on kuitenkin aina vanhemmilla: lapsi ei pysty vielä arvioimaan ja päättämään, minkälainen ruoka takaa hänelle kasvun ja kehityksen rakennuspalikat. Nykyään myös Suomessa lasten vegaaniruokavalio on virallisesti hyväksytty. Vuonna 2016 julkaistujen lasten ravitsemussuositusten (Syödään yhdessä – ruokasuosituksen lapsiperheille 2016) mukaan vegaaniruokavalio sopii myös raskaana oleville, imettäville, lapsille ja nuorille.

Vegaaniruokavalion valitseminen on monessa mielessä sijoitus tulevaisuuteen. Kansansairauksien riskiä lisäävät elämäntavat, kuten ruokatottumukset, syntyvät jo lapsuudessa. Niitä on vaikeampi muuttaa myöhemmällä iällä. Monien sairauksien, kuten esimerkiksi ateroskleroosin eli valtimoiden kovettumataudin, kehittyminen alkaa jo lapsuusiällä. Lapsena ylipainoinen on todennäköisesti ylipainoinen tai lihava myös aikuisena. Kasvissyönti vähentää ylipainon riskiä, paitsi aikuisilla, myös lapsilla (Sabaté ja Wien 2010).

Vegaanilapsi tottuu syömään monipuolisesti laajaa valikoimaa kasvikunnan tuotteita. Tutkimuksissa useimpien ravintoaineiden saanti on ollut vegaanilapsilla suurempaa kuin sekaruokaa syövillä lapsilla (Sanders ja Manning 1992). Vegaanilapsilla myös haitallisen, tyydyttyneen rasvan saanti on pienempää kuin muilla, eikä ruoka sisällä kolesterolia. Kaikki nämä tekijät yhdessä luovat erinomaisen pohjan terveelle elämälle myös aikuisiässä.

Imetys

Imetyksestä on monia etuja niin äidille kuin lapsellekin. Monet ravintoaineet imeytyvät paremmin äidinmaidosta kuin korvikkeista. Äidinmaito edistää lapsen puolustusjärjestelmän kehittymistä ja suoliston kypsymistä. Imetys edistää myös äidin ja lapsen varhaista vuorovaikutusta sekä äidin toipumista synnytyksestä (Syödään yhdessä -ruokasuositukset lapsiperheille 2016). Imetys on tutkimuksissa ollut yhteydessä lasten parempaan kognitiiviseen kehitykseen (Quigley ym. 2009) ja se suojaa lasta ylipainolta (Paolella ja Vajro 2016). Äidillä vähenee imetyksen myötä riski mm. rintasyöpään, munasarjasyöpään, tyypin 2 diabetekseen, kohonneeseen verenpaineeseen ja sydäntauteihin (American Academy of Pediatrics 2012).

WHO ja Amerikan lastenlääkärijärjestö (American Academy of Pediatrics 2012) muiden muassa suosittelevat täysimetystä 6 kk:n ikään asti ja osittaista imetystä kiinteiden lisäruokien ohella
ainakin kahteen ikävuoteen asti. Imetystä voi halutessaan jatkaa sen jälkeenkin. Useat vegaaniravitsemukseen perehtyneet asiantuntijat kannustavat äitejä imettämään pitkään (Mangels
ja Messina 2001, Davis ja Melina 2014). Suomessa täysimetystä suositellaan 4 - 6 kuukauden ikään, mutta jos maisteluannokset aloitetaan ennen 6 kk:n ikää, lapsentahtista imetystä kannustetaan jatkamaan sen ohella. Osittaista imetystä suositellaan vähintään vuoden ikään (Syödään yhdessä - ruokasuositukset lapsiperheille 2016).

D-vitamiinia lukuun ottamatta äidinmaito sisältää kaikki lapsen tarvitsemat ravintoaineet puolen vuoden ikään asti, olettaen tietenkin, että vegaaniäiti on huolehtinut omasta B12-vitamiinin
saannistaan. Puolen vuoden iässä kaikki lapset tarvitsevat kiinteää ruokaa. Ensimmäisen elinvuoden aikana äidinmaito (tai sen korvike) kattaa kuitenkin suuren osan lapsen ravinnon tarpeesta.

Jos imetys loppuu ennen vuoden ikää, on käytettävä teollisia äidinmaidon korvikkeita. Niitä voi halutessaan käyttää kahden vuoden ikään asti. Kotitekoiset ”korvikkeet” ja tavalliset kasvimaidot eivät vastaa imeväisikäisen lapsen ravinnontarvetta eikä niitä tule käyttää ennen vuoden ikää. Myöskään lehmänmaito sellaisenaan tai laimennettuna ei sovellu korvikkeeksi. Soija-, kaura- tai muita kasvimaitoja voi antaa aikaisintaan vuoden iässä, tosin ennen sitä niitä voi käyttää ruoanvalmistuksessa. On hyvä totuttaa lapsi sellaiseen kasvimaitoon, jota ei ole makeutettu. Evira ei suosittele riisimaitoa imeväisikäisille lainkaan eikä alle kuusivuotiaille lapsille yksinomaisena juomana. Syynä on riisimaidoissa havaittu korkea arseenipitoisuus.

Tukea imetykseen

Lähes kaikki äidit ovat fyysisesti kykeneviä imettämään. Onnistuakseen imetys saattaa kuitenkin vaatia paljon tietoa ja tukea, sillä varsinkin alkuvaiheessa voi ilmetä hankaluuksia. Tietoa ja neuvoja imetyksen onnistumiseen löytyy mm. Imetyksen tuki ry:n nettisivuilta www.imetys.fi. Yhdistyksellä on esimerkiksi päivystävä imetystukipuhelin.

Miten ruokavalio vaikuttaa äidinmaitoon?


Äidinmaidon rasvakoostumus, mm. rasvan laatu ja välttämättömien rasvahappojen määrä riippuvat äidin ruokavaliosta. Lisäksi äidin ruokavalio vaikuttaa lähinnä vesiliukoisten vitamiinien (mm. B12) määrään maidossa, mutta myös tarpeeksi suurella D-vitamiinin saannilla on mahdollista, että äidinmaito kattaa myös lapsen D-vitamiinin tarpeen (ks.raskaus ja imetys ).

Äidin kalsiumin saannilla ei ole vaikutusta maidon kalsiumpitoisuuteen.

Äidinmaidon rasvan laatu vastaa äidin syömän rasvan laatua. Vegaaniäitien maito sisältää vähemmän tyydyttynyttä rasvaa (Sanders ym 1978) ja maidosta on löydetty myös vähemmän ympäristömyrkkyjä kuin sekaruokaa syövien äidinmaidosta (Hergenrather ym 1981).

On suositeltavaa, että imettävä äiti käyttää DHA-lisää 200 – 300 mg/vrk (ks. raskauden ja imetyksen aikainen ravitsemus).

Imetys, kasvu ja kasvukäyrät


Lapsen normaali kasvu kertoo riittävästä ravinnonsaannista. Mahdollisimman nopea kasvu ja kehitys ei kuitenkaan ole optimaalisinta. Esimerkiksi aikaisin alkanut puberteetti saattaa lisätä rintasyövän riskiä myöhemmin (Cheng ym. 2012).

Imetetyt ja korvikeruokitut lapset kasvavat eri tahtiin. Täysimetettyjen vauvojen kasvu on nopeaa ensimmäisten elinkuukausien aikana, mutta sen jälkeen kasvu hidastuu. Kun lisäruoka aloitetaan puolen vuoden iässä, kasvu kiihtyy jälleen (www.kasvukayrat.fi). Erilainen kasvutahti ei ole merkki riittämättömästä ravinnon saannista, vaan on fysiologisesti normaalia.

Suomalaiset kasvukäyrät uusittiin vuonna 2011. Ne perustuvat 70 000 suomalaisen lapsen aineistoon. Imetyksen yleistyminen näkyy uusilla kasvukäyrillä ja niiden todetaan soveltuvan
luotettavasti myös täysimetettyjen lasten kasvun seurantaan (www.kasvukayrät.fi).

Lisäruokiin siirtyminen


Lisäruoat voi aloittaa monella tapaa: joko soseina tai sormiruokailuna. Sormiruokailu kehittää muun muassa lapsen pureskelutaitoja ja hienomotoriikkaa ja voi tehdä koko perheen ruokailuhetkistä leppoisampia. Aiheesta löytyy hyvä suomenkielisen kirja (Rapley ja Murkett 2010).

Nykyään suosituksena on, että uusia ruoka-aineita tarjotaan vauvalle alusta asti monipuolisesti (Syödään yhdessä – ruokasuositukset lapsiperheille 2016). Aloitusruoiksi sopivat miedot perusmaut kuten keitetyt perunat ja kasvikset, marjat hedelmät ja puurot. Puolen vuoden iässä tarjottavien lisäruokien pitäisi sisältää runsaasti energiaa, proteiinia, rautaa ja sinkkiä (American Academy of Pediatrics 2012, Davis ja Melina 2014). Usein samat ruoka-aineet sisältävät näitä kaikkia, esimerkkeinä hummus, tofu, hyvin keitetyt pavut ja linssit. Runsaasti energiaa on esimerkiksi avokadossa. Lisää esimerkkejä sinkkipitoisia ruoista löytyy kuvasta 1. Runsaasti rautaa sisältäviä ruokia on täällä .

Kuva 1. Kasvikunnan tuotteista löytyy monia runsaasti sinkkiä sisältäviä ruokia. Vertailun vuoksi ylhäällä muutama eläinkunnan tuote. Sinkkiä mg/100 g tuotetta. Tiedot Finelistä.

Energiaa ja proteiinia kasvuun

Vegaanilapset saavat ruoastaan riittävästi sekä energiaa että proteiinia (Sanders ja Manning 1992). 5 – 6 ateriaa päivässä varmistaa riittävän energian, proteiinin ja muiden ravintoaineiden saannin. Taulukossa 1 on esimerkki 7 kk:n ikäisen lapsen ruokapäivästä ja taulukossa 2 esimerkki 1 - 3 -vuotiaan lapsen ruoka-aineryhmistä.

Taulukko 1. Esimerkki 7 kk:n ikäisen lapsen ruokapäivästä
Ajankohta
Esimerkkejä tarjottavista ruoista
Varhainen aamu
Äidinmaitoa
Aamupala Äidinmaitoa, puuroa, marjoja tai hedelmiä
Välipala Äidinmaitoa, täysjyväleipää sormiruokailuun sopivina paloina
Lounas Äidinmaitoa, kypsennettyjä tofupaloja, keitettyä parsakaalia soseena tai paloina
Välipala Äidinmaitoa, hedelmää tai marjoja
Päivällinen Äidinmaitoa, puuroa, keitettyjä ja hienonnettuja linssejä sekä keitettyä perunaa, bataattia, porkkanaa tai muuta kasvista
Iltapala Äidinmaitoa

Mukailtu Davisin ja Melinan kirjasta Becoming vegan (2014) sivun 317 taulukosta.



Taulukko 2. Ruoka-aineryhmät 1-3 -vuotiaalla lapsella
Ruoka-aineryhmä ja annosten määrä Annoksen koko
Maidot: joko äidinmaitoa, äidinmaidon korviketta, kasvimaitoa tai yhdistelmää näistä 4 - 7 dl
Viljatuotteet vähintään 4 annosta
Noin 60 ml (reilu 1/2 dl) keitettyä pastaa, riisiä, puuroa tai puolikas leipäviipale
Kasvikset vähintään 2 annosta
60 ml keitettyjä kasviksia tai 125 ml (1 1/4 dl) raakoja kasviksia tai salaattia
Hedelmät ja marjat vähintään 2 annosta
1/2 - 1 hedelmää koosta riippuen tai 60 ml marjoja tai täysmehua
Palkokasvit ja muut kasviproteiinituotteet vähintään 2 annosta
60 ml keitettyjä papuja, herneitä tai linssejä tai 60 g tofua tai 15- 30 g muuta lihaa korvaavaa kasviproteiinia kuten nyhtökauraa, soijapaloja tms. 30 ml soijajogurttia
Pähkinät ja siemenet vähintään yksi annos
1-2 rkl pähkinä - tai siementahnaa tai 2 tl pähkinöitä ja siemeniä
Rasva 3 - 4 annosta tl öljyä tai margariinia
Mukailtu
Davisin ja Melinan kirjasta Becoming vegan (2014) sivun 323 taulukosta, artikkelista Messina ja Mangels (2001)
sekä suomalaisista lapsiperheen ruokasuosituksista

Normaalipainoisen lapsen rasvan saantia ei ole syytä rajoittaa, vaan lapsen ruokavaliossa on oltava rasvaa. Liian kuitupitoinen ruoka saattaa viedä tilaa energiapitoisemmilta ruoilta, koska pieni lapsi ei jaksa syödä kerralla suuria määriä ruokaa. Vaikka täysjyvävilja on tärkeä kuidun, kivennäisaineiden ja vitamiinien lähde, myös vaaleilla viljatuotteilla on paikkansa vegaanilapsen ravinnossa: niistä saa enemmän energiaa.

Niin kauan kuin äidinmaito muodostaa merkittävän osan lapsen ruokavaliossa, välttämättömien aminohappojen tarve muusta ruoasta on pieni. Kun vegaanilapsi saa riittävästi energiaa ja ruokavalio on monipuolinen, proteiinin tai välttämättömien aminohappojen saanti ei ole ongelma. Itse asiassa suositus (Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014) proteiinin osuudesta koko päivän energiasta on hieman pienempi pikkulapsille kuin aikuisille: 6 – 11 kk:n ikäiselle suositus on 7 – 15 %, 12– 23 kk:n ikäiselle 10 – 15 % päivän energiasta. Vasta yli 2-vuotiaille suositus on 10 - 20 %.

Vitamiinit

B12-vitamiini

Sikiöaikana vauva varastoi B12-vitamiinia ja synnyttyään saa sitä lisäksi äidinmaidosta – edellyttäen, että äiti on huolehtinut B12-vitamiinin säännöllisestä saannista odotuksen ja imetyksen aikana. Koska vauvan ja lapsen varastot ovat aikuista pienemmät, lapselle voi kehittyä B12-vitamiinin puutos jo ennen kuin äidillä on mitään oireita puutoksesta. Kun lapsi siirtyy lisäruokiin, on sopiva hetki aloittaa myös B12-vitamiinilisä lapselle. Alle 6-vuotiaalle lapselle B12-vitamiinin päivittäinen suositus on alle mikrogramman (Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014) mutta tämä määrä on riittävä vain tilanteessa, jossa B12-vitamiinia saadaan useasta lähteestä (täydennetyistä tuotteista) päivän mittaan. Vegaaniravitsemusasiantuntijat (Davis ja Melina 2014, Norris ja Messina 2011) suosittelevat B12-vitamiinin varmistamiseksi lapsille joko:

  • päivittäistä vitamiinilisää, joka sisältää 10 – 40 µg B12-vitamiinia TAI
  • kaksi kertaa viikossa vitamiinilisää, joka sisältää 375 µg B12-vitamiinia TAI
  • kolmesti päivässä B12-vitamiinilla täydennettyjä tuotteita, niin että kerralla vitamiinia saadaan vähintään 0,3 µg.

Koska B12-vitamiinin määrä vaihtelee täydennetyissä tuotteissa, samoin kuin lapsen ruokahalukin voi vaihdella paljon päivästä toiseen, voi olla hyvä täydentää B12-vitamiinin saantia päivittäisellä tai viikoittaisella vitamiinilisällä, vaikka käyttäisikin säännöllisesti B12-vitaminoituja tuotteita.
Vesiliukoisen B12-vitamiinin liikasaanti ei ole haitallista, vaan ylimäärä tulee pois virtsan
mukana. Vahvemmista valmisteista voi esimerkiksi murskata osan ruoan sekaan.

D-vitamiini

Pohjoisilla leveysasteilla lapset tarvitsevat D-vitamiinilisän ruokavaliosta riippumatta. D-vitamiinin puute voi aiheuttaa lapsilla riisitaudin, joka oli ennen varsin yleinen, mutta jota tavataan yhä silloin jos vanhemmat ovat laiminlyöneet D-vitamiinin annon lapselle. D-vitamiinia täydennetään useisiin kasvimaitoihin ja margariineihin, mutta se ei riitä yksinomaan. Suosittelen täysimetetyille vauvoille 20 µg D-vitamiinia päivittäin, perustuen Kanadan lastenlääkärijärjetön suositukseen. Korvikeruokitulle vauvalla riittää 10 µg/vrk. Vuoden iästä lähtien lapselle voi antaa 25 µg/vrk ja iän myötä enemmänkin. Nämä määrät ovat turvallisia käyttää. Aikuisille ja yli 9-vuotiaille lapsille suurin turvallinen saanti D-vitamiinia on 100 µg/vrk, 4–8 -vuotiaille 75µg/vrk ja 1 –3 -vuotiaille lapsille 62,5 µg/vrk. Vauvoille ennen 6 kk:n ikää suurin turvallinen saanti on 25 µg/vrk ja yli puolivuotiaille 37,5 µg/vrk (Institute of Medicine 2010). Näitä määriä ei ole hyvä ylittää pitkäaikaisesti käytettynä.

Tummaihoisille lapsille suositellaan D-vitamiinilisää ympäri vuoden koko kasvukauden ajan. Myös pienille lapsille (ihonväristä riippumatta) lisä on tarpeen läpi vuoden, koska he ovat usein suojattu hyvin auringolta.

Riboflaviini eli B2-vitamiini

Lehmänmaitoa käyttävällä lapsella lehmänmaitovalmisteet muodostavat suuren osan riboflaviinin saannista, mikä on herättänyt huolen vegaanilasten riboflaviinin saannista. Vegaanilasten saanti on kuitenkin yleensä samansuuruista kuin sekasyöjälapsilla (Sanders ja Manning 1992). Riboflaviinin lähteitä vegaaniruokavaliossa ovat mm. täysjyvävilja, soija, sienet, vihreät lehtivihannekset, avokado ja mantelit. Myös joitakin kasvimaitoja täydennetään riboflaviinilla.

Kivennäisaineet

Jodi

Voit lukea laajemman artikkelin jodista täältä. Jodilisä on yhtä tärkeä vegaanilapsille kuin -aikuisillekin. Pieni lapsi ei saa jodia jodioidusta suolastakaan, sillä hänen ruoassaan ei pitäisi vielä olla suolaa. Jodin saantisuositus on 6 –11 kk:n ikäiselle lapselle 50 µg/vrk, 12 – 23 kk:n ikäiselle 70 µg/vrk, 2 –5 -vuotiaille 90 µg/vrk ja 6 – 9-vuotiaille 120 µg/vrk.

Kalsium

Kalsiumin saanti on jäänyt vegaanilapsilla usein alle suositellun, mutta tutkimukset ovat 1980 - 90- luvuilta, jolloin kalsiumilla täydennettyjä tuotteita ei ole ollut saatavilla niin hyvin kuin nykyään. Vegaanilasten ravinnon saannista ei valitettavasti ole tuoreita tutkimuksia, mutta voi olettaa että kalsiumin saanti on nykyään suurempaa, koska näin on myös aikuisilla vegaaneilla. Useissa tutkimuksissa aikuisten kalsiumin saanti on ollut suositusten mukaista. Lisää tietoa kalsiumista ja sen hyvistä lähteistä löytyy täältä.

Kalsium vaikuttaa heikentävästi raudan imeytymiseen, joten kalsiumin saannissa ei kannata mennä liiallisuuksiin.

Lapsille ja nuorille suunnatussa ravitsemus- ja luustovalistuksessa keskitytään usein vain kalsiumiin ja maitotuotteisiin. Tätä on kritisoitu myös tieteellisissä julkaisuissa (Lanou ym. 2005, Lanou 2006, Winzenberg ym 2006) ja ylipäänsä ajatus, että lehmänmaito olisi osa terveellistä ruokavaliota, on kyseenalaistettu (Lanou 2009).

Rauta

Raudanpuuteanemia on yleinen ongelma lapsilla ei ainoastaan kehittyvissä vaan myös kehittyneissä maissa (American Academy of Pediatrics 2010). Se ei kuitenkaan ole vegaanilapsilla muita suurempi ongelma. Raudan saannin kriittisin vaihe on lisäruokiin siirryttäessä, noin puolivuotiaana, jolloin vauvan sikiöaikaiset varastot loppuvat. Tällöin on tärkeää, että vauvalle tarjotaan rautapitoisia ruokia. Rautaa lisätään moniin lasten valmispuuroihin. Lisätietoa hyvistä raudan lähteistä ja sen imeytymiseen vaikuttavista tekijöistä löydät täältä. Raudan saantisuositus on 6 kk – 5-vuotiaille 8 mg/vrk ja 6 – 9 -vuotiaille 9 mg/vrk. Murrosikäisille pojille suositellaan 11 mg ja tytöille, joiden kuukautiset ovat alkaneet 15 mg/vrk (Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014).

Sinkki

Kuten rautakin, myös sinkki imeytyy tehokkaasti äidinmaidosta. Sinkin lähteistä ja sen imeytymisestä voit lukea raskaus- ja imetyskirjoituksestani. Sinkin saanti saattaa olla joskus ongelma pikkulapsilla, tosin lähinnä kehitysmaissa. Sinkin saannissa ruoasta ei ole ollut eroa kasvis- ja sekaruokaa syövillä lapsilla tai sinkin saanti on ollut kasvissyöjälapsilla jopa suurempaa 11 ikävuoteen asti (Gibson ym. 2014). Myös vegaanilapsilla sinkin saanti on ollut suurempaa kuin sekasyöjillä (Sanders ja Manning 1992). Myöskään seerumin sinkkipitoisuudessa ei ole ollut eroa kasvis- ja sekasyöjälasten välillä (Gibson ym. 2014). Vegaanilasten sinkkistatuksesta ei ole tehty tutkimuksia.

Vegaaneille suositellaan Suomessa 20-30 % suurempaa sinkin saantia, koska eläinperäinen proteiini parantaa sinkin hyväksikäyttöä ja fytaatti puolestaan heikentää sitä. Tästä huolimatta tutkimuksissa lihan lisäämisellä ruokavalioon ei ole ollut vaikutusta sinkkistatukseen (Siekmann ym. 2003, Morgan ym. 2010).

Sinkin saantisuositus on 6 kk – 23 kk:n ikäisille 5 mg/vrk, 2 –5 -vuotiaille 6 mg/vrk ja 6 –9 -vuotiaille 7 mg/vrk. Murrosikäisen poikien suositus on 11-12 mg/vrk ja tyttöjen 8-9 mg/vrk (Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014)

Välttämättömät rasvahapot


Lasten ruokavaliossa on hyvä suosia runsaasti alfalinoleenihappoa sisältäviä rasvoja, aivan kuten aikuisten ruoassa. Laajempi artikkeli rasvoista ja rasvahapoista löytyy täältä ja tietoa imetysajan DHA-lisästä vauvan kehitykseen täältä.


Suomessa ei ole erikseen suositusta pitkäketjuisten rasvahappojen, EPA:n tai DHA:n antamisesta lisänä vegaanilapsille, mutta jotkut vegaaniravitsemusasiantuntijat (Norris ja Messina 2011) suosittelevat varmuuden vuoksi 100 - 200 mg päivittäistä DHA-lisää. He toteavat kuitenkin, että monta tervettä vegaanilasta on kasvanut ilman DHA-lisää.

Tanskalaistutkimuksessa (Larsen ym 2014) selvitettiin erilaisia kasvisruokavalioita noudattavien äitien lasten neurologista kehitystä. Äitien ruokavaliolla ei ollut vaikutusta lasten neurologiseen kehitykseen. Omega-3 sarjan rasvahapoilla saattaa kuitenkin olla merkitystä psykiatristen ja neuropsykiatristen oireyhtymien etiologiassa ja mahdollisesti myös hoidossa. Tosin hoitokokeita on tehty vain vähän lapsille ja nuorille ja tutkimusmenetelmissä on ollut puutteita. Eniten on tutkittu rasvahappolisiä ADHD:n hoidossa, mutta tulokset ovat olleet
ristiriitaisia (Tolmunen ym 2015).

Allergiat

Lasten ruoka-allergiaepäilyt ovat tavallisia, mutta vain 3 – 9 %:lla on diagnosoitu ruoka-allergia (Lasten ruoka-allergioiden Käypä hoito -suositus 2015). Esimerkiksi lasten itkuisuus ja erilaiset suolioireet johtuvat harvoin ruoka-allergiasta (Remes ja Kulmala 2017). Silloinkin, kun allergia on diagnosoitu, suurin osa lapsuusiän allergioista onneksi häviää ennen kouluikää.

On tärkeää, että allergiasta huolimatta ruokavalio on mahdollisimman monipuolinen ja sisältää riittävästi energiaa ja ravintoaineita. Vain oireita aiheuttavia ruoka-aineita vältetään ja niitäkin oireiden vaikeuden mukaan. Jos oireet ovat lieviä, ruoka-ainetta on hyvä käyttää sietokyvyn mukaan, sillä tämä edesauttaa sietokyvyn kehittymistä (Syödään yhdessä –ruokasuositukset lapsiperheille 2016).

Ei tiedetä, mikä allergioita aiheuttaa, vaikka useita teorioita on esitetty. Yksi on hygieniahypoteesi, jonka mukaan varhainen mikrobialtistus vähentää allergian ja astman kehittymisen riskiä (Remes ja Kulmala 2017). Esimerkiksi maatiloilla asuvilla lapsilla on havaittu vähemmän atooppista ihottumaa kuin muualla asuvilla.

Tiedetään myös, että sekä liian aikainen että liian myöhään venytetty lisäruokien anto voi lisätä allergian riskiä. Alle 4 kk:n ikäiselle ei anneta lisäruokaa, koska vauvan suolisto ei ole vielä riittävän kypsynyt siihen, mutta toisaalta kiinteiden ruokien viivästyttämien yli 6 kk:n ikään saattaa lisätä alttiutta allergialle (Syödään yhdessä- ruokasuositukset lapsiperheille 2016). Uuden tutkimustiedon perusteella (Remus ja Kulmala 2017) optimaalisin kiinteiden ruokien aloitusikä on todennäköisesti jo ennen 6 kk:n ikää. Varhainen kiinteiden ruokien aloitus ja monipuolinen ruokavalio ensimmäisen ikävuoden aikana näyttävät vähentävän herkistymis- ja ruoka-allergiariskiä. Imettävän äidin välttämisruokavalio ei myöskään ehkäise lapsen ruoka-allergiaa.

Ratkaisuja syömispulmiin

Vanhemmat ovat usein huolissaan siitä, syökö lapsi tarpeeksi ja riittävän monipuolisesti. Lasten energiantarve ja ruokahalu voivat vaihdella huomattavasti päivästä toiseen, mutta pitkällä aikavälillä he syövät kulutustaan vastaavasti. Terve lapsi ei kärsi, vaikka syö välillä vähemmän. Ruokaa ei pidä tuputtaa tai vaatia lautasen syömistä tyhjäksi. Ruoalla ei pidä myöskään palkita esimerkiksi lupaamalla herkkuja jos lapsi syö ensin pääruoan. Tämä vain lisää herkkujen ja jälkiruokien houkuttelevuutta. Lapsen normaali kasvu on paras riittävän ravinnon saannin mittari.

Säännölliset ateriat ja välipalat ovat tärkeitä. Epäsäännöllinen ruokailurytmi tai aterioiden korvaaminen juomilla häiritsee helposti lapsen ruokahalun säätelyä ja altistaa syömispulmille. Aikuisen tehtävä on päättää ruoka-ajoista ja siitä mitä syödään ja juodaan. Lapsi päättää siitä minkä verran jaksaa syödä. Lapsi voi myös tehdä pieniä valintoja, kuten valita minkä hedelmän haluaa syödä.

Uusiin ruokiin ja makuihin tottuminen vie joskus aikaa. Keskimäärin tarvitaan 10 -15 maistelukertaa ennen kuin lapsi alkaa pitää uudesta ruoasta. Myönteinen ilmapiiri ruokailutilanteessa on tärkeä, syömään pakottaminen sen sijaan voi johtaa elinikäiseen vastenmielisyyteen tiettyä ruokaa kohtaan. Lasta kannattaa kannustaa ja kehua uusien ruokien maistamiseen. Varautuneisuus uusia ruokia kohtaan on yleisintä 2 –3 -vuotiailla lapsilla.

Lähteet:

American Academy of Pediatrics. Clinical report – diagnosis and prevention of iron deficiency and iron-deficiency anemia in infants and young children (0-3 years of age). Pediatrics 2010;126:1040. DOI:10.1542/peds.2010-2576.

American Academy of Pediatrics. Policy Statement. Breastfeeding and the use of human milk. Pediatrics 2012;129:e827. DOI:10.1542/peds.2011-3552.

Cheng G, Buyken AE, Shi L, Karaolis-Danckert N, Kroke A, Wudy SA ym. Beyond overweight: nutrition as on importanat lifestyke factor influecinf timing of puberty. Nutrition Reviews 2012;70(3):133-52.

Davis B, Melina V. Becoming vegan. Comprehensive edition. Book publishing company 2014.

Gibson RS, Heath A-LM, Szymlek-Gay EA. Is iron and zinc nutrition a concern for vegetarian infants and young children in industrialized countries? American Journal of Clinical Nutrition 2014;100(suppl):459-68.

Hergenrather J, Hlady G, Wallace B, Savage E. Pollutants in breast milk of vegetarians. New England Journal of Medicine 1981;304:729.

Institute of Medicine: Dietary reference intakes for calcium and vitamin D. 2010.

Lanou AJ. Bone health in children. British Medical Journal 2006;333:763.

Lanou AJ, Bercow SE, Barnand ND. Calcium, dairy products, and bone health in children and young adults: A reevaluation of the evidence. Pediatrics 2005:115:736-43.

Lanou AJ. Should dairy be recommended as part of a healthy vegetarian diet? Counterpoint. Americal Journal of Clinical Nutrition 2009;89(suppl):1638-42.


Larsen PS, Andersen A-MN, Uldall P, Bech BH, Olsen J, Hansen AV ym. Maternal vegetarianism and neurodevelopment of children enrolled in The Danish National Birth Cohort. Acta Paediatrica 2014;103:507-9.

Lasten ruoka-allergioiden Käypä hoito-suositus 2015.


Messina V, Mangels AR. Considations in planning vegan diets: children. Journal of American Dietetic Accociation 2001;101:661-69.

Mangels AR, Messina V. Consideration in planning vegan diets: infants, Journal of American Dietetic Association 2001;101:670-76.

Morgan EJ, Heath A-LM, Szymlek-Gay EA, Gibson RS, Gray AR, Bailey KB ym. Red meat and a fortified manufactured toddler milk increase dietary zinc intakes without affecting zinc status of New Zealand toddlers. Journal of Nutrition 2010; 140:2221-6.

Norris J ja Messina V. Vegan for life. Da Capo Press 2011.

Paolella G, Vajro P. Childhood obesity, breastfeeding, intestinal microbiota and early exporsure to antibiotics. What is the link? JAMA Pediatrics 2016;170.735-7.

Quigley MA, Hockley C, Carson C, Kelly Y, Renfrew M, Sacker A. Breastfeeding is associated with improved child cognitive development: evidence from the UK millenium cohort study. Journal of Epidemiology and Community Health 2009;63:8 doi:10.1136/jech.2009.096701h

Rapley G, Murkett T. Omin sormin suuhun. WSOY 2010.

Remes S, Kulmala P. Lasten ruoka-allergia – oireista patomekanismeihin. Suomen lääkärilehti 2017,72:657-63.

Sabaté J, Wien M. Vegetarian diets and childhood obesity prevention. American Journal of Clinical Nutrition 2010;91(suppl):152-9.

Sanders TA, Ellis FR, Dickerson JW. Studies of vegans: the fatty acid composition of
plasma choline phosphoglycerides, erythrocytes, adipose tissue, and breast milk, and some indicators of susceptibility to ischemic heart disease in vegans and omnivore controls. American Journal of Clinical Nutrition 1978;31:805-13.

Sanders TAB, Manning J. The growth and development of vegan children. Journal of Human Nutrition and Dietetics 1992;5:11-21.

Siekmann JH, Allen LH, Bwido NO, Demment W, Murphy SP, Neumann CG. Kenyan school children have multiple micronutrient deficiencies, byt increased plasma vitamin B-12 is the only detectable micronutrient response to meat or milk supplementation. Journal of Nutrition 2003;133(supl):3972-80.

Syödään yhdessä - ruokasuositukset lapsiperheille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
ja Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2016.

Tolmunen T, Suonmaa E, Ruusunen A, Voutilainen S, Lehto S. Tehoavatko omega-3-rasvahapot
nuorten mielenterveys- ja oppimishäiriöihin? Suomen Lääkärilehti 2015;70:2695-701.

Winzenberg T, Shaw K, Fryer J, Jones G. Effects of calcium supplementation on bone density in healthy children: meta-analysis of randomised controlled trials. British Medical Journal 2006;333:775-78.