Suomalaisilla vegaaneilla petrattavaa jodin ja D-vitamiinin saannissa − joillakin myös kasvisten syönnissä

22.03.2016

Muutama vuosi sitten tehty tutkimus suomalaisten vegaanien ruoankäytöstä ja ravitsemuksesta julkaistiin helmikuussa PLoS One -lehdessä (1). Tutkimukseen osallistui 22 iältään 24-50 -vuotiasta vegaania sekä verrokkina 19 iältään 24-52 -vuotiasta sekasyöjää. Vegaanit olivat noudattaneet ruokavaliotaan keskimäärin 8,6 vuotta. Ruoankäyttöä ja ravintoaineiden saantia tutkittiin kolmen päivän ruokapäiväkirjan avulla. Ravintoaineiden pitoisuuksia mitattiin lisäksi verikokein ja jodin osalta keräämällä virtsaa vuorokauden ajalta.

Itä-Suomen yliopisto julkaisi tutkimuksesta tiedotteen nettisivuillaan 21.3.2016: Vegaanin on noudatettava ravitsemussuosituksia ja täydennettävä ruokavaliotaan

Yliopiston tiedotteesta saa melko negatiivisen kuvan tutkimuksesta ja vaikuttaa siltä, että siellä on tarkoitushakuisesti nostettu esiin vain ongelmia. Tiedotteessa ei esimerkiksi kerrota, että vegaanit saivat ruoastaan riittävästi energiaa ja proteiinia. Energian saannissa ei ollut eroa ryhmien välillä, vegaanit saivat 9,0 MJ ja sekasyöjät 9,1MJ/vrk. Proteiinia vegaanit saivat keskimäärin 74 g, mikä oli 13,7 %  päivän kokonaisenergiasta - aivan suosituksen mukaan (suositus on 10 -20 % energiasta).

Yliopiston tiedotteessa ei mainittu myöskään kalsiumista, jonka saanti ylitti suositukset myös vegaaneilla. Vegaanit saivat keskimäärin 1004 mg kalsiumia päivässä, kun suositus Suomessa on 800 mg. 

Myös veren B12-vitamiinipitoisuudet olivat vegaaneilla keskimäärin kunnossa, 328  pmol/l (viitearvo >140  pmol/l). Vegaaneista 91 % käytti B12-vitamiinilisää.

Yliopiston tiedotteessa mainitaan vegaanien seleeninpitoisuuden olleen sekasyöjiä pienempi. Tämä pitää paikkansa, mutta kertomatta jätettiin, että vegaanien keskimääräinen seleenin saanti oli tutkimuksessa 79 µg, kun suositeltava määrä on 50 - 60 µg. Yhdelläkään vegaanilla seleenin pitoisuus veressä ei ollut alle viitearvon. Kivennäisaineista myös raudan ja sinkin saanti oli vegaaneilla riittävää.

Edelleen tiedotteessa väitetään vegaaneilla olleen sekasyöjiä pienemmät välttämättömien rasvahappojen pitoisuudet. Välttämättömiä rasvahappoja ovat linolihappo ja alfalinoleenihappo. Näiden pitoisuudet veressä olivat vegaaneilla suuremmat kuin sekasyöjillä, joista linolihappo oli merkitsevästi suurempi. DHA ja EPA eivät ole välttämättömiä rasvahappoja. Näiden pitoisuudet olivat vegaaneilla pienemmät, mutta EPA:n oletettua suurempi pitoisuus osoitti, että rasvahappojen muuntumista on tapahtunut.  Muuten veren rasvahappoprofiili oli vegaaneilla parempi ja kokonaiskolesterolipitoisuus 20 % sekasyöjiä pienempi. Huonoa LDL-kolesterolia oli niinikään vegaaneilla 25 % vähemmän.

Ongelmakohtiakin oli. Jodipitoisuudet jäivät alle suositeltujen viitearvojen lähes kaikilla, sekä vegaaneilla että verrokeilla. Vegaaneilla jodipitoisuus oli kuitenkin merkitsevästi pienempi.

D-vitamiinin saannissa vegaaneilla oli myös parantamisen varaa. Mediaani D-vitamiinin pitoisuus veressä oli vegaaneilla (54 nmol/l) eli samansuuruinen kuin suomalaisilla yleensäkin keskimäärin (2), mutta 24 %:lla vegaaneista pitoisuus jäi alle 50 nmol/l, mikä tarkoittaa D-vitamiinin puutosta. Useiden asiantuntijoiden mielestä tavoiteltava D-vitamiinitaso on kuitenkin vähintään 75 nmol/l - tämän tason saavutti vain 10 % vegaaneista. Tilanne vegaaneilla oli silti parempi kuin Euroopassa keskimäärin, sillä eurooppalaisista 40 % kärsii D-vitamiinin puutteesta (D-vitamiinin pitoisuus alle 50 nmol/l) (3). 

Yllättäen vegaaneilla oli merkitsevästi matalammat veren beetakaroteeni- ja alfatokoferolipitoisuudet, vaikka näiden lähteitä ovat ruokavaliossa esimerkiksi kasvikset, hedelmät ja marjat. Porkkana on esimerkiksi tärkeä beetakaroteenin eli A-vitamiinin esiasteen lähde. Näiden ruokaryhmien käytössä ei ollut tilastollista eroa tutkittavien vegaanien ja sekasyöjien välillä, mutta joillakin vegaaneilla on kuitenkin parantamisen varaa myös kasvisten syönnissä.

"Vegaanin on noudatettava ravitsemussuosituksia", oli yliopiston tiedote otsikoitu. Suomalaista D-vitamiinisuositusta (10 µg/vrk) ei kuitenkaan kannata noudattaa, sillä se on liian vähän.

Tutkimuksen verrokit eivät edusta kovinkaan hyvin keskivertosuomalaista, sillä he käyttivät huomattavan paljon esimerkiksi erilaisia ravintolisiä ja joukossa oli mm. ravitsemustieteen opiskelijoita. Siksi tein vertailun tämän tutkimuksen vegaanien ravinnonsaannista myös keskivertosuolaisen saantiin

(Uutista päivitetty 6.4.2016)

Lähteet:

  1. Elorinne A-L, Alfthan G, Erlund I, Kivimäki H, Paju A, Salminen I ym. Food and nutrient intake and nutritional status of Finnish vegans and non-vegetarians. PLoS One 2016;11(2): e0148235.doi:10.1371/journal.pone.0148235

  2. Miettinen ME, Kinnunen L, Leiviskä J, Keinänen-Kiukaanniemi S,  Korpi-Hyövälti E, Niskanen L, ym. Association of Serum 25-Hydroxyvitamin D with Lifestyle Factors and Metabolic and Cardiovascular Disease Markers: Population-Based Cross-Sectional Study (FIN-D2D), PLoS One 2014; 9(7): e100235. doi:10.1371/journal.pone.0100235

  3. Cashman KD, Dowling KG, Škrabįkovį Z, Gonzales-Gross M, Valtueńa J, Henauw SD ym. Vitamin D deficiency in Europe: pandemic? American Journal of Clinical Nutrition 2016;103:1033-44.

28.03.2017Vegaaniliitto madalsi D-vitamiinisuositustaan
25.01.2017Uusi kouluruokailusuositus suosii kasvisruokaa, mutta ei takaa ruokaa vegaanille
28.11.2016Academy of Nutrition and Dietetics uudisti lausuntonsa kasvisruokavalioista
06.04.2016Eurooppalaisista 40 % kärsii D-vitamiinin puutteesta - osuus on paljon suurempi kuin suomalaisilla vegaaneilla
02.04.2016Vegaaniruokavalio on sekä ilmastoystävällisin että terveellisin
31.03.2016Enemmistöllä sivuillani käyneistä D-vitamiinin saanti hyvällä mallilla
22.03.2016Suomalaisilla vegaaneilla petrattavaa jodin ja D-vitamiinin saannissa − joillakin myös kasvisten syönnissä