Vegaanilapsia tutkittiin Puolassa ja Saksassa

Kesällä 2021 julkaistiin kaksi tutkimusta vegaanilapsista, yksi Puolassa ja toinen Saksassa. Näistä puolalaistutkimus noteerattiin myös suomalaisessa mediassa. Klikkiotsikoihin nousi mm. se, että puolalaiset vegaanilapset olivat olleet lyhyempiä kuin sekaruokaa syövät verrokkilapset. Saksalaistutkimusta media ei noteerannut lainkaan, vaikka kyseessä oleva VeChi -tutkimus on laajin tällä hetkellä meneillään oleva tutkimus vegaanilapsista.

Molemmissa tutkimuksissa vegaanilasten ravitsemusta verrattiin lakto-ovovegetaristien ja sekasyöjien ravitsemukseen. Selvin ero näissä kahdessa tutkimuksessa löytyi vegaanien ravintolisien käytössä: saksalaiset olivat huolehtineet puolalaisia selvästi paremmin vegaaniruokavaliossa tarvittavien B12- ja D-vitamiinilisien käytöstä. Kummassakaan tutkimuksessa ei mitattu jodin saantia tai -statusta eikä mahdollisten jodilisien käyttöä.

Puolalainen tutkimus

Puolassa tutkimukseen osallistuvat olivat 5-10-vuotiaita, ja heistä 52 oli vegaaneja, 63 lakto-ovovegetaristeja ja 72 sekasyöjiä. Tutkitut vegaanilapset olivat kyllä lyhyempiä kuin tutkimukseen osallistuneet sekasyöjät, mutta vegaanilasten kasvu sijoittui kasvukäyrän keskelle (z-score 0,08, tutkimusartikkelin taulukko 9). Tämä tarkoittaa sitä, että he olivat kasvaneet aivan normaalisti. Vegaanilapsilla oli kehossaan vähemmän rasvaa, kuin sekasyöjillä, mutta lihasmassassa ei ollut tilastollista eroa lapsiryhmien välillä.

Puolalaisten vegaanilasten luun mineraalipitoisuus (BMC eli Bone Mineral Content) oli 4 - 6 % sekasyöjiä pienempi ja tämä tulos säilyi, vaikka lasten koko huomioitiin. Huomionarvoista on, että niin luustovitamiini D:n kuin B12-vitamiinilisänkin käyttö oli näillä vegaanilapsilla laiminlyöty yllättävän usein. Ainoastaan 32 % vegaanilapsista sai D-vitamiinilisää ja B12-lisä oli käytössä 44 %:lla. Osa käytti tämän lisäksi tai vitamiinivalmisteen tilalla myös B12-vitamiinilla täydennettyjä elintarvikkeita, mutta ilman minkäänlaista B12-vitamiinitäydennystä jäi 29 % vegaanilapsista. Ei siis ole yllättävä tutkimustulos, että B12-vitamiinin puutetta esiintyi niillä lapsilla, jotka eivät käyttäneet lisää. Samoin niillä vegaani- ja lakto-ovovegetaristilapsilla, jotka eivät käyttäneet D-vitamiinilisää, havaittiin muita matalampia D-vitamiinipitoisuuksia. Vaikka varastorauta ferritiinin pitoisuudet olivat matalampia vegaanilapsilla, raudanpuuteanemia oli harvinainen. Sitä esiintyi vain parilla prosentilla vegaani- ja lakto-ovovegetaristilapsista.

Sen sijaan kolesterolipitoisuudet olivat puolalaisilla vegaanilapsilla sydänterveyden kannalta ihanteelliset, mikä on havaittu aiemmin myös useissa vegaanitutkimuksissa. Sokeria ja tyydyttynyttä rasvaa vegaanilapset saivat vähemmän, kun taas kuidun, hiilihydraattien, folaatin, karotenoidien, C-vitamiinin, magnesiumin ja raudan saanti oli suurempaa kuin sekasyöjillä. Energian saannissa ei ollut tilastollisia eroja. Proteiinin saanti oli vegaaneilla pienempää, ollen kuitenkin 10,5 % kokonaisenergiasta, mikä aseuttuu vielä 10 - 20 E% suosituksen sisään. Kalsiumin saanti jäi vegaanilapsilla muita vähäisemmäksi, mediaanin ollessa 376 mg/vrk.

Puolalaistutkimuksen suurimpana yllätyksenä ja kysymysmerkkinä voi pitää sitä, miksi ravintolisien käyttö vegaanilapsilla oli niin vähäistä.

Saksalainen tutkimus

Saksalaisen VeChi Youth -studyn tutkittavat olivat hieman vanhempia, 6 – 18-vuotiaita. Vegaaneja oli tutkimuksessa 115, lakto-ovovegetaristeja 149 ja sekasyöjiä 135. Tutkitut vegaanit olivat huolehtineet puolalaisia paremmin B12-vitamiinin saannista lisin, eikä tutkimuksessa havaittu tilastollisia eroja B12-vitamiinistatuksessa eri lapsiryhmillä. Huomionarvoista on kuitenkin, että vegaaneilla B12-status oli keskimäärin vähän parempi kuin lakto-ovovegetaristeilla, mikä korostaa sitä, että myös lakto-ovoruokaa syövillä kasvissyöjillä B12-vitamiinlisä on usein tarpeellinen. Tutkituista vegaaneista 88 % käytti B12-vitamiinilisää, mutta lakto-ovovegetaristeista vain 39 %. Tilastollisia eroja ei ollut myöskään hemoglobiini-, B2-vitamiini-, D-vitamiini-, HDL-kolesteroli-, eikä triglyseriinipitoisuuksissa. Ferritiinipitoisuudet olivat suurempia sekasyöjälapsilla. Vegaanien pienempi LDL-kolesterolipitoisuus oli myös tässä tutkimuksessa yhteneväinen aiempien tutkimusten kanssa.

Energian saannissa ei myöskään ollut tilastollisia eroja, ja proteiinin saanti ylitti saksalaisen suosituksen 0,9 g/painokilo kaikissa lapsiryhmissä. Vegaaneilla ja lakto-ovovegetaristeilla hiilihydraattien saanti oli suurempaa. Myös E-vitamiinin, magnesiumin ja raudan saanti oli suurinta vegaaniryhmässä. Kalsiumia saivat vähiten vegaanit, 305 mg/1000 kcal mikä tekee vegaanien keskimääräisellä energian saannilla (1635 kcal/vrk) kalsiumin päiväsaanniksi 499 mg.

Veren D-vitamiinitaso jäi kaikista tutkittavista kolmasosalla puutteelliseksi eli alle 20 ng/ml (vastaa 50 nmol/l) riippumatta ruokavaliosta. Vegaaneista 54 % käytti D-vitamiinilisää, lakto-ovovegetaristeista 27 % ja vähäisintä sen käyttö oli sekasyöjillä, 11 %.

Yllättävä tulos tässä tutkimuksessa oli se, että B2-vitamiinin eli riboflaviinin tasot veressä jäivät alle viitearvojen noin puolella kaikista tutkittavista, riippumatta ruokavaliosta. Tällainen tulos herättää enemmän kysymyksiä kuin tarjoaa vastauksia; ovatko esimerkiksi B2-vitamiinin viitearvot kohdallaan?

Lasten kasvua ei tutkittu tässä, mutta aiemmassa VeChi -tutkimuksessa vuonna 2019 selvitettiin 1 – 3-vuotiaiden lasten kasvua, eikä lasten kasvussa havaittu eroja ryhmien välillä. Vegaanilapset olivat siis kasvaneet normaalisti Saksassakin.

Saksalaistutkijoiden johtopäätös on selkeä: VeChi Youth -study ei osoittanut mitään ravitsemusriskejä vegaani- tai lakto-ovovegetaristilapsilla verrattuna sekasyöjiin.