Tiukkaa sekaruokavaliota noudattavat suhtautuvat usein ruokavalioonsa tunneperäisesti. Tiukka sekaruokavalio voi olla ihan ok, ovathan monet selvinneet sillä elinkelpoisiksi aikuisiksi, mutta onko pakko mennä tällaisiin äärimmäisyyksiin? En suosittelisi vaihtamaan heppoisin perustein kasvisruokavaliota tai löysää sekaruokavaliota tiukkaan sekaruokaan.

Osa sekasyöjistä pahoittaa mielensä, kun esiin otetaan ruokavalion mahdolliset riskit. Mutta tiukassa sekaruokavaliossa on monia sudenkuoppia ja kompastuskiviä, kuten liiallinen kovan rasvan saanti ja liian vähäinen kuidun ja folaatin saanti. Tiukka sekaruokavalio vaatii huolellista koostamista ja seuraavien sudenkuoppien huomioimista:

• Tiukasta sekaruokavaliosta saa helposti liikaa proteiinia. FinRavinto 2017 -tutkimuksen mukaan 20 % suomalaisista sai proteiinia yli suositellun määrän.

• Hiilihydraattien ja kuidun saanti jää tiukassa sekaruokavaliossa helposti riittämättömäksi. Näin oli tilanne 2/3 suomalaisista FinRavinto 2017 -tutkimuksessa.

• Tiukka sekaruokavalio sisältää lähes aina liikaa kovaa rasvaa. Suomalaisista 94 -97 % sai sitä liikaa FinRavinto 2017 -tutkimuksessa.

• Folaatin saanti jää niukaksi tiukassa sekaruokavaliossa. Vain 5 % naisista ja 21 % miehistä ylsi folaatin saantisuositukseen FinRavinto 2017 -tutkimuksessa.

• Myös A-vitamiinin, E-vitamiinin, tiamiinin, riboflaviinin, pyridoksiinin, C-vitamiinin, kaliumin, kalsiumin, magnesiumin, raudan, seleenin, sinkin ja kuparin saanti on jäänyt alle suositellun osalla tiukkaa sekaruokaa syövistä suomalaisista (FinRavinto 2017).

• Lähes kaikki tiukkaa sekaruokaa syövät saivat suolaa yli suositellut ylärajan (FinRavinto 2017).

Suututtiko vai naurattiko ylläoleva teksti enemmän? Lihavoidut kohdat ovat lainauksia, joita ravitsemusasiantuntijat ovat käyttäneet vegaaniruokavaliosta kirjoittamissaan teksteissä tai antamissaan haastatteluissa.

Koska FinRavinto-tutkimukseen osallistujista suurin osa söi kaikkea, voidaan sanoa tutkimusten tulosten koskevan nimenomaan sekaruokaa syöviä. Olisiko asiat voinut ilmaista jotenkin toisinkin? Kyllä, ja niin asiat voidaan ilmaista myös vegaaniruokavaliota koskevissa kirjoituksissa: asiallisesti. Tiukka, sudenkuoppa, kompastuskivi jne. ovat kaikki maalailevia termejä, joilla halutaan luoda tietynlainen mielikuva. Vegaaniruokavalio on yhtä yksiselitteinen termi, kuin sekaruokavalio, eikä vaadi siksi eteensä yhtään kirjoittajan ajatuksia kuvaavaa adjektiivia. En minäkään värittele termiä sekaruokavalio millään etuliitteellä, vaikka voisihan sitä keksiä kaikenlaista. Käytin tekstissäni ilmaisua löysä sekaruokavalio, mutta ei minulla ole antaa siihen sen enempää määritelmää kuin löysälle vegaanillekaan. Ne, jotka käyttävät ilmaisua tiukka vegaani, osaavat varmasti määritellä myös mitä sen vastakohta, löysä vegaani, tarkoittaa? Tai mikä on tiukka sekaani?

Kun suomalaisen sekaruokaa syövän ruokavalio on keskimäärin noin pielessä, voimmeko tehdä siitä johtopäätöksen, että sekaruokavalio on aina ja kaikissa tapauksissa niin puutteellinen ruokavalio, ettei sitä pitäisi suositella kenellekään? Vai olisko johtopäätös se, että kun ruokavalion suunnittelee paremmin, mainitut puutteet voidaan korjata?

Miksi siis vegaaniruokavalion osalta johtopäätökset menisivät eri lailla? Jos julkaistaan tutkimus, jossa havaitaan jotain puutteita vegaaniruokavaliossa, onko johtopäätös se, että ruokavalio on aina ja kaikissa tapauksissa niin puuttellinen, että sitä ei pitäisi suositella? Vai olisiko johtopäätös sittenkin se, että ohjeiden mukaan koostetulla vegaaniruokavaliolla ei synny puutteita?

Peräänkuulutan asiallisuutta. Jätetään kuvailevat adjektiivit kaunokirjallisuuteen ja pidetään asiatekstit asiassa.