Sanan säilä

Suomen D-vitamiinisuositus perustuu auringonvaloon

Keskiviikko 20.11.2019 - Johanna Kaipiainen


Lääkärilehti antoi mahdollisuuden Itkoselle, Erkkolalle ja Lamberg-Allardtille selittää. He selittivät D-vitamiinisuositusten erojen johtuvan siitä, miten laskelmissa on oletuksena auringonvalolle altistusta (6). Pohjois-Amerikan ja muun Euroopan suositukset perustuvat tilanteeseen, jossa auringonvalolle altistutaan joko minimaalisesti tai ei lainkaan – toisin sanoen ne perustuvat talvikauteen, jolloin D-vitamiinia ei saada auringosta. Suomen suositus 10 µg/vrk sen sijaan perustuu tavanomaiseen auringonvalolle altistukseen, kirjoittajat toteavat (6). "Jos altistuu auringolle minimaalisesti tai ei lainkaan, suositus saanniksi on 20 µg/vrk", kirjoittajat jatkavat. Tällaista talvisuositusta ei Suomessa ole (viralliset suositukset löytyvät täältä). Ainoastaan yli 75-vuotiaille suositellaan Suomessa 20 µg/vrk. Ei tarvitse olla ravitsemustieteilijä ymmärtääkseen, että maassa, missä D-vitamiinia on mahdollista saada auringosta vain puolet vuodesta, D-vitamiinisuositukset eivät voi perustua auringonvalolle altistukseen.

Omassa vastineessaan Itkonen ym (6) väittivät minun viitanneeni väärin suomalaistutkimukseen, jossa noin neljänneksellä tutkittavista veren D-vitamiinipitoisuus jäi alle 50 nmol/l (7). Kirjoitin tällä neljänneksellä olevan D-vitamiinin puutos. Itkonen ym. puolestaan väittivät D-vitamiinin puutoksen rajan olevan < 30 nmol/l, ei < 50 nmol/l 25(OH)-D-vitamiinia seerumissa (6). Suurin osa tutkijoista pitää kuitenkin < 50 nmol/l D-vitamiinin puutteen rajana ja tämä raja on käytössä esim. Huslabissa. Myös Käypä hoito -suosituksessa todetaan alle 50 nmol/l kalsidiolipitoisuuden olevan yleisesti hyväksytty puutoksen raja. Alle 25 nmol/l on puolestaan vakavan puutoksen raja (8). Mainittakoon, että Christel Lamberg-Allardt on kyseisen Käypä hoito -suosituksen työryhmässä.

Itkonen ym. (2) viittasivat itse virheellisesti Finravinto 2017 tutkimukseen (9), sillä kyseisessä raportissa ei ole tietoja suomalaisten 25(OH)-D-pitoisuuksista, kuten he väittivät, vaan ainostaan saannista ruoasta.

Osa ravitsemusterapeuteista ja -asiantuntijoista uskoo ilmeisen vilpittömästi, että juuri suomalainen D-vitamiinisuositus on kohdillaan (koko muun pohjoisen pallonpuoliskon suuremmat suositukset ovat sitten ilmeisen pielessä) ja vakuuttavat potilailleen 10 µg:n riittävän ympäri vuoden. Jopa ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm väitti jotain vuosia sitten, ettei käytä lainkaan D-vitamiinilisää, vaan luottaa ulkoiluun ja kalan syöntiin (10). Mutta sitten on heitä, joita kalvaa epäilys virallisten suositusten riittävyydestä, sillä esimerkiksi Duodecim Terveyskirjastossa professori Ilari Paakkari on perustellut erittäin hyvin, miksi ne eivät riitä (11). Olisi kaksinaamaista suositella potilailleen sellaista määrää, johon ei itsekään usko, ja käyttää itse kaikessa hiljaisuudessa suurempaa D-vitamiinimäärää. Suosituksia potilaille antaessaan joutuu punnitsemaan, puoltaako virallista, mutta sellaista D-vitamiinimäärä, mikä perustuu auringonvaloon, ja mikä ei siksi riitä talvella. Vai puntaroiko tasapuolisesti potilaalle koituvan hyödyn ja haitan – tähän velvoittaa nimittäin laki terveydenhuollon ammattihenkilön ammattieettisistä velvollisuuksista (Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 15 §).


Monissa maissa lääkärien yhdistykset ovat laatineet omia D-vitamiinisuosituksiaan. Jo mainitun Endocrine Societyn lisäksi näin on tehnyt esimerkiksi Kanadan lastenlääkärijärjestö, joka muuten suosittelee täysimetetyille vauvoille 20 µg ja raskaana oleville 50 µg/vrk (12). Mielestäni myös Suomessa lääkärien yhdistykset voisivat harkita omaa, tieteeseen ja Pohjolan talveen perustuvaa D-vitamiinisuositusta.

Nyt seuraa tämän kirjoitukseni epätieteellinen osuus. Kenenkään omasta D-vitamiinimittauksesta ei voi tehdä johtopäätöksiä muusta, kuin itselleen sopivasta D-vitamiinin määrästä, mutta minua kiinnostaisi tietää, elävätkö asiantuntijat itse kuten opettavat? Niinpä haastan kollegani, erityisesti professorit Mikael Fogelholmin ja Christel Lamberg-Allardtin sekä dosentit Suvi T. Itkosen ja Maijaliisa Erkkolan mittaamaan oman D-vitamiinipitoisuutensa tammi-maaliskuussa ja kertomaan tuloksen julkisesti, samoin sen, minkä suuruista D-vitamiinilisää he ovat käyttäneet. Jos suunnitteilla on etelänmatka, mittaus on luonnollisesti tehtävä ennen sitä. Oma D-vitamiiniannostukseni on linjassa sen kanssa, mitä suosittelen muille. Tällä hetkellä käytän 50 µg/vrk. Minulla ei ole myöskään mitään salattavaa tulosten suhteen. Olen useaan otteeseen mittauttanut D-vitamiinipitoisuuteni talvella, ja eri elämäntilanteissa kuten raskaana ollessa ja imettäessä. Lukemani on aina ollut yli 60 nmol/l, ja useimmiten myös yli 75 nmol/l, mutta ei aina. Tähän 75 nmol/l lukemaan tähtään. Suurin lukema 93 nmo/l oli raskaana ollessa annostuksella 80 µg D-vitamiinia/vrk. Jos joku tarttuu haasteeseeni, lupaan mitata D-vitamiinini myös tänä talvena.


Lähteet:

1. Itkonen ST, Erkkola M, Lamberg-Allardt C. D-vitamiinitilanne Suomessa ja saantisuositikset. Suomen Lääkärilehti 2019;74.2081-6.


2. Lamberg-Allardt C, Brustad M, Meyer HE, Steingrimsdottir L. Vitamin D - a systematic literature review for the 5th edition of the Nordic Nutrition Recommendations. Food & Nutrition Research 2013;57:2261.


3. Kaipiainen J. Suositeltu D-vitamiinimäärä on liian pieni. Suom Lääkäril 2019;74:2348.


4. Spiro A, Buttriss JL. Vitamin D: An overview of vitamin D status and intake in Europe. Nutrition Bulletin 2014;39:322-50.


5. Rusińska A, Płudowski P, Walczak M, Borszewska-Kornacka MK, Bossowski A, Chlebna-Sokól D ym. Vitamin D supplementation Guidelines for General Population and Groups at Risk of Vitamin D Deficiency in Poland - Recommendations of the Polish Society of Pediatric Endocrinology and Diabetes and the Expert Panel With Participation of National Specialist Consultants and Representatives of Scientis Societis - 2018 Update. Frontiers in Endocrinology 2018;9:246.


6. Itkonen  ST, Erkkola M, Lamberg-Alladt C. Tieteellinen näyttö on arvioitu systemaattisesti. Suom Lääkäril 2019;74:2348-49.


7. Raulio S, Erlund I, Männistö S, Sarlio-Lähteenkorva S, Sundvall J, Tapaninen H ym. Successful nutrition policy: improvement of vitamin D intake and status in Finnish adults over the last decade. Eur J Public Health 2017 2017;27:268-73.


8. Osteoporoosi. Käypä hoito suositus. Suomalaisen Lääkäriseura Duocecimin, Suomen Endikrinologiayhdistyksen ja Suomen Gynekologiyhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2018 (viitattu 29.10.2019). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi


9. Valsta L, Kaartinen N, Tapanainen H, Männistö S, Sääksjärvi K (toim.). Ravitsemus Suomessa - FinRavinto 2017 -tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Raportti 12/2018.


10. Kaaro J. D-sotku. Helsingin Sanomat 19.1.2013.


11. Paakkari I. D-vitamiini. Duodecim Terveyskirjasto 28.11.2016 (viitattu 4.11.2019).


12. Canadian Paediatric Society. Position statement: Vitamin D supplementation: recommendations for Canadian infants and mothers. www.cps.ca. Päivitetty 30.1.2017

 

Avainsanat: D-vitamiini suositus


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini